Kleopatran kakarat - Kuinkas sitten kävikään?


22.12.2008
Tänään alkaa kertomus Klopan kakaroista. Kakaroita ne ovat, huligaaneja, se näkyi tänään ultrasta. Kolmoset mellastivat niin että maha heilui. Enää en ihmettele, että koira välillä hermostuu mahansa sisältöön ja purisee sille käskevästi. Klopa on voinut todella hyvin koko tiineyden ajan. Syömisen kanssa narttu nirsoilee aina, mutta mamma ja iskä hemmottelevat prinsessansa pilalle. Ihan kaikille ei kannattane siis kertoa kuka söi eilisen hääpäivä-ruoan häränlihapihvit. Eläinlääkärikin nauroi Klopan lapsia, joilla oli iltajumppa menossa. Arvioksi saatiin; kaikki pennut erittäin reippaita, liikkuvaisia, tasakokoisia ja kaikilta löytyi pieni sykkivä sydän (ja muita sisäelimiä). Lasten olisi määrä syntyä loppiaisen aikoihin. Siihen asti saamme jännittää kestääkö Klopa-paran mahanahka pentujen päivittäisiä tanssiharjoituksia. Olen ihan varma, että ripaskaa ne siellä treenaavat… tai siltä se ainakin näytti. Tosin ripaska taitaa olla poikien tanssi, joten toivomme että tanssiryhmään kuuluisi edes yksi tyttö. Pantteri-isosiskon tassunjälkien seuraaja, siro ja sievä Maija Plisetskaja. Tosin ultran ruudulla näkynyt meno oli melko kaukana klassisen baletin linjoista. Ennemminkin koreografia muistutti ”Tanssi, jos osaat”-ohjelman esikarsintaa, jossa kaikki yrittivät yhtä aikaa tehdä lähtemättömän vaikutuksen tuomaristoon. Selvästi kaikki kolme ovat sukansyöjien sukua. Tulleet vanhempiinsa, joten ainakin tässä kohtaa jalostusta on saavutettu haluttu lopputulos. Kasvattaja jää odottamaan ensi vuotta, ehkä hieman kauhuissaan, koska eläinlääkäriasemakaan ei suostunut vaihtamaan pentuja rauhallisempaan versioon.



Kleopatra

Kleopatra
25.12.2008
Klopan ruokahalu on valtava. Se suostui ilman mutinoita pitämään tonttulakkia päässään, kun kuuli että vaihtokauppana saa kinkkua ja kalkkunaa. Tosin Klopa syö nykyään noin kymmenen kertaa päivässä, koska ruokaa ei voi syödä paljon kerrallaan. Syynä tähän on mahassa mellastava Haarajoen Huligaanit jalkapallojoukkue, joka alkaa ilman pienintäkään katumuksen häivää potkimaan äitiään mahanahkaan, kun tila kohdussa pienenee. Pentujen molemmat isäehdokkaat viettävät meillä joulua. Tunnelma on pysynyt rauhaisana, vaikka välillä näyttää siltä että Klopan tekisi mieli hilata jätkät lipputankoon roikkumaan. Toisaalta narttu on vielä malttanut mielensä…Saas nähdä sitten kuka saa huutia, kun dna-testit valmistuvat ja pentujen isä selviää. No, yhtä suurta perhettä nuo ovat kuitenkin. Melkein tulee mieleen Kauniit ja Rohkeat, koska isäehdokkaathan ovat sukua toisilleen, isä ja poika. Joten jos pentujen isä on Keppana tulee Riemusta pappa tai jos isä on Riemu tulee Keppanasta isoveli. Pentueessahan voi myös olla molempien urosten pentuja. Urosvalinnat tehtiin näin, koska halusimme pentueen, joka linjautuu vahvasti Rus Mva RKF Mva Blr Mva Ukr Mva Est Mva Lv Mva Grand Ch Iskusitel Iz Chistogo Istoka:an. Tuo uros on Riemun isä ja Keppanan isoisä. Keppana seuraa isoisänsä jalanjälkiä kehissä ja olemme saaneet kokoon näin hienon rivin: Fin Mva Rus Mva Est Mva Blr Mva Lt Mva Malenkaya-Mafiya Cadillac. Malttamattomat omistajat kokosivat tänään pentuaitauksen, jotta kaikille laumanjäsenille olisi selvää että perheenlisäystä on tulossa. Tosin pentulaatikkoa käyttää tällä hetkellä lepopaikkanaan laumamme pomo, Mihail-chihu, joka rakastaa pentuja. Miikku hoitaisi ja rakastaisi kaikki toitsuvauvat littanaan, jos vain emot antaisivat siihen mahdollisuuden.

Riemu & Keppana

Helmi & Keppana
3.1.2009
Viimeistä viikkoa viedään... Klopa on siirtynyt vähän kevyempään ruokavalioon, kalaan ja kasviksiin. Kaikki on valmiina ja viimeisteltynä odottamassa pentuja. Pennut itse eivät taida edes aavistaa kuinka kovasti niiden syntymää odotellaan. FC Huligaanit mellastavat entiseen tapaan eivätkä tainneet ehtiä kuuntelemaan, kun yksi malttamaton odottelija kävi niitä katsomassa tai tarkemmin ottaen ihmettelemässä Klopan heiluvaa mahaa. Riemun perhekin kävi kylässä ja saimme hienoja perhepotretteja Keppanasta vanhempiensa kanssa. Meille on tärkeää, että tunnemme myös jalostukseen käyttämiemme koirien suvut ja sukulaiset. Huomaamme, että koiratkin laumautuvat toisiinsa ja niiden välille syntyy kiintymyssuhteita. Tällä hetkellä on tiineenä myös Klopan tytär sen edellisestä pentueesta. Pantteri hakee selkeästi tukea äidistään, jolla on jo kokomusta pentujen saannista. Klopa toteutti pentutoiveeni edellisessäkin pentueessa, toivoin punaista lyhytkarvatyttöä ja sen sain, joten tälläkin kertaa toivomus on esitetty. Kaikkein eniten toivon kuitenkin sitä että kaikki menee hyvin ja pennut syntyvät terveinä ja reippaina. Lasken jo öitä ja päiviä, tunteja ja minuutteja. Toivottavasti pian tapahtuu jotain...

Uno

Uno
13.1.2009
Kauhukaksoset ovat vihdoin täällä! Syntymäpäivä oli jo viime viikolla 7.1, mutta kasvattajalla meni viikko toipua synnytysjärkytyksestä. Pojat olivat päättäneet, että maailmaan on tultava näyttävästi. Kuuno syntyi kiltisti kotona, mutta Uno halusi äksöniä ja valitsi syntymäpaikakseen auton takapenkin... Jalkapallo on vaihtunut jääkiekkoon, kun olemme oppineet tuntemaan pennut. Uudet hankinnat Hockey Team Crossriver Houligansien riveihin ovat Uno-maalivahti ja Kuuno-keskushyökkääjä. Parin viikon päästä saadaan ammattilaisen arvio poikien mahdollisuuksista NHL-jäillä. Pentujen isää arvuutellessa katseet kohdistuvat Keppanaan tai oikeammin Keppanan äitiin Helmiin - kaksoset muistuttavat mummiaan. Isän geenit ovat jakautuneet tasaisesti molemmille, Kuuno on saanut isänsä levottomat jalat ja Uno hyvät hermot. Klopa on tavattoman onnellinen, että veljekset riehuvat nykyään pentulaatikossa eivätkä enää äitinsä mahassa. Toitsuveljeksillä on oikeat esikuvat ihmismaailmassa. Ne muistuttavat hyvin paljon eräitä tuntemiani kaksospoikia. Anteeksi vaan, Santeri ja Oskari, mutta te tulette mieleeni päivittäin kun seuraan pentujen puuhastelua. Kuuno ja Uno odottavat kovasti leikkikavereita. Toivottavasti niitä saadaankin pian, kun Pantterin synnytys lähenee. Tosin se on jo toinen juttu ja olenkin ajatellut, että Pantterin pennuille avataan oma päiväkirja kunhan pennut ovat maailmassa. Pentujen syntymän jälkeen en ole todellakaan saanut tehdyksi mitään järkevää. Kaikki aika menee ihmetellessä pikkuruisten touhuja. Pojat ovat muuten tosi kilttejä valokuvattavia. Tököttävät tyytyväisiä paikallaan. Salaisuus tähän on tosin ajoittaa kuvaukset aina syönnin jälkeen, kun pojat ovat vähän väsyneitä.

Calvin

Calvin
19.1.2009
Eilen leikattiin poikien kynnet ekaa kertaa. Tänään olivat vuorossa nimiäiset ja pojat ovat nyt virallisesti Malenkaya-Mafiya Fiat Uno Fire (Uno) ja Malenkaya-Mafiya Frazer Nash (Kuuno). Autoteema jatkuu edelleen. Pikkukoiraharrastuksemme kun aikoinaan lähti siitä, että Jarno myi rakkaan harrasteautonsa. Chevrolet fleetside chyenne pick-up vm-80 muuttui chihuahuaksi. Tällä hetkellä pihalta löytyy taas harrasteautoja ja niiden vartija... Toitsujen pikkuveli sekä mamman muru, joka painaa saman verran kuin mamma. Huomenna muuten juhlimme keskiaasialaisia syntymäpäiviä, kun Finik täyttää 1-v.! Uno on ensimmäinen rohkea ja raotti tänään silmiään. Tihrustelee meitä luomien välistä. Kuuno ottaa vähän rennommin, eikä sillä ole vielä kiirettä katseluun. Ihmeellistä on se miten samassa pentueessa voi olla kaksi niin erilaista pentua. Uno on iso ja rauhallinen. Kuuno on vilkas ja keskikokoinen. Molempien uusi harrastus on pentulaatikosta karkailu. Aluksi ihmettelin miten koko operaatio on mahdollinen, kunnes näin Kuunon kiipeävän äitinsä päälle mistä ylettyi juuri ja juuri tarraamaan pentulaatikon reunaan ja eikun menoksi... Tällä viikolla huligaanit saavat siirtyä isompaan pentulaatikkoon, josta karkaaminen vaatii vähän enemmän aivotyöskentelyä. Taidan antaa pojat jo lauantaina pennunkatsojien matkaan, ovathan ne silloin 2,5 viikkoisia, saavat kiristellä jonkun muun kuin minun hermoja. Voin vain kuvitella seuraavat viisi viikkoa näiden riiviöiden seurassa. Mieltä kun osoitetaan jo nyt asenteella "minä olen aina oikeassa tai ainakin joka toinen kerta!" Pitääkin mennä päästämään Klopa hetkeksi lomalle, vaikka katsomaan telkkaria. Pennut kun viettävät paljon aikaa kahdestaan nukkuen ja äitiä tulee ikävä vain silloin kun on nälkä.

Calvin

Uno

Meri & Calvin

Akka & Uno
25.1.2009
Pojilla on ollut vauhdikas viikonloppu. Edustustehtävät ovat rankkaa touhua, kun koko ajan pitää olla kiltisti. Kuuno vaihtoi nimensä Calviniksi ja opettelee jo kovasti kävelemään. Unon mielestä syy siihen että Calvin kävelee ja hän ei, on selvästi veljen käyttämissä aineissa. Calvin kun hörppäilee silloin tällöin emonmaidonvastiketta pysyäkseen veljensä kasvuvauhdissa. Kuka väitti että syy on Unon elämänasenteessa? Mukavuudenhaluinen ja laiska? No, ei meidän Uno ainakaan. Unolla on ainakin yksi ihailija. Akka-täti rakastaa sukulaislastaan kuin omaansa ja huolehtii Unosta, kun Klopa-äiti ei ole paikalla. Sunnuntaina kävi kylässä lisää sukulaisia. Snippe-täti (M-M Corvette) tuli maaseudun rauhasta ihmettelemään meidän suurperheen touhuja. Keppana oli vähän liiankin innokas tapaamaan siskoaan ja jälleennäkemisen riemu vei velipojan pian jäähylle. Ensi viikolla odotamme lisää pelaajia joukkueeseemme. Crossriver Houligans on saanut kovan vastustajan ja paineet vain kasvoivat, kun kävimme katsomassa vastapuolen uusinta hankintaa. Ehkä meidän on turvauduttava vanhaan hyvään taktiikkaan: määrä korvaa laadun!:) Näin ollen yritämme tehdä Pantterin kanssa sopimuksia kolmesta pennusta. Unohdin varmaan kertoa, että molempien poikien silmät ovat nyt auki. Kovasti ihmettelevät maailmaa, ainakin silloin kun silmät ovat auki, toistaiseksi nuo vielä nukkuvat suurimman osan ajastaan. Luonteetkin alkavat jo hahmottua. Minulla on vahva veikkaus siitä kenen toimesta tapettimme saavat taas uuden ilmeen ja kuka väijyy nojatuolin alta viattoman uhrin vielä viattomampia sukkia. Varmuudella voin sanoa, että joukossa tyhmyys tiivistyy tai pitäisikö sanoa että Calvinissa ja Unossa. Se on huomattu jo nyt.

Snippe

Snippe
26.1.2009
Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Tänään maisteltiin ekaa kertaa jauhelihaa.

Uno jumppaa ennen vaativaa suoritusta

Calvin punnertaa kohti kuppia

Uno vielä harkitsee

Äiti tarkkailee tilannetta

Calvin ja syömisen riemu

Uno inhoaa sotkua

Apua, pelastakaa pikku-Uno!

...ja sitten painit syönnin päälle...
2.2.2009
Tänään huokaisin helpotuksesta; molemmilla pojilla on nyt kivat kodit odottamassa. Viime viikolla aloitettiin ruokakokeilut ja syötiin ekat matolääkkeet. Veljesten ruokailua ei voi millään tapaa kommentoida sanalla siisti, joten niillä on nykyään uudet lempinimet - Sotta ja Pytty! Calvin nosti tänään korvansa pystyyn ja näyttää pieneltä menninkäiseltä. Unski yrittää kovasti matkia mammansa tekemisiä, koska haluaa olla isona koira. Calvin aikoo isona hamsteriksi. Sen mielestä koiranpentu voi olla isona jyrsijä, jos vain haluaa. Klopa-mamma on sen verran vanhanaikainen, että se katselee pentunsa toilailuja hieman epäilevästi. Onneksi perheeseen on sattunut vain yksi rajojen rikkoja, muuten Klopa saattaisi saada päänsäryn. Uno-isoveli omistaa lisäksi pitkän pinnan eikä hermostu, vaikka pikkuveli pitää sitä toisinaan jopa patjanaan. On ihana huomata, että veljekset tykkäävät toisistaan todella paljon. Ne nukkuvat toistensa kainalossa, vierekkäin, päällekkäin... Molempien liikkeet ovat vielä hieman epävarmoja, mutta koordinaatio paranee joka päivä. Saas nähdä milloin otetaan ensimmäiset juoksuaskeleet?

Uno matkii mammaa

Mamma ja Calvin

Pusu!

Uno kurkkii

Otettasko Calvin sellanen söpöstelykuva? Ai, eikö sovi?

No ok, voin mä vähän aikaa olla söpö...
4.2.2009
Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan... Pojat täyttivät tänään kokonaiset 4 viikkoa ja pääsivät virallisiin poseerauskuviin. Uno on synnynnäinen malli, mutta Calvin ei malttanut pysyä hetkeäkään paikoillaan. Hei, vielä toiset neljä viikkoa ja nuo riiviöt haetaan jo omiin koteihinsa. Pojat liikkuvat päivä päivältä enemmän. Kiipeävät itse pentulaatikkoon ja pois. Tekevät tutkimusmatkoja keittiön lattialla.

Moi iskä! Mä näen sut täältä asti

Osaan olla tosi hienosti

Ok, mä istun tässä hetken

No niin, nyt pitää mennä
18.2.2009
Kyllä voi koiranpennun elämä olla ihmeellistä. Kaksi viikkoa on mennyt niin huomaamatta etten ole ehtinyt päiväkirjaakaan päivittää. Pojilla on nykyään hampaat. Tästä syystä Klopa imettää enään harvoin ja veljekset syövät hyvällä ruokahalulla jo oikeaa koiranruokaa. En yhtään ihmettele Klopan ratkaisua sen jälkeen, kun Unski iski hampaansa minun varpaaseeni. Täytyy myöntää että Uno taisi oppia uuden kirosanan, sillä niin terävät ovat pienet naskalihampaat. Aluksi poikien leikki oli pelkkää emon kiusaamista, mutta nyt nuo jo painivat keskenään ja riepottavat leluja. Kamera on Unon mielestä vihollinen numero yksi. Sille pitää murista ja juosta sitten häntä suorana karkuun salaman räpsähdystä. Veljekset ovat varsinaisia "Seppo Sohvantakaisia". Ne istuvat sohvan ja seinän välisessä käytävässä piilossa emoaan ja niistä on kauhean hauskaa, kun Klopa etsii kadonneita kakaroitaan. Tosin voin kertoa että leikin hauskuus loppuu siihen kun Klopa löytää lapsensa. Aika kovakouraisesti tuo paimentaa jälkikasvunsa pois piilopaikastaan. Veljeksistä Uno on enemmän mammanpoika. Calvin tutkii, hutkii ja touhuaa omiaan, mutta Uno tarvitsee enemmän emon, Calvinin tai ihmisen seuraa. Sen mielestä pikku-toitsuja ei ole tarkoitettu olemaan yksin. Poikien touhuilua on hauska katsella, koska niiden molempien hännät heiluvat jatkuvasti. Tällä hetkellä niiden elämä ei tosin ole vielä kauhean monimutkaista; ruokaa, leikkiä ja unta. Jotenkin on ihan vaikea ajatella, että kahden viikon päästä pojat lähtevät omiin koteihinsa. Toisaalta huokaamme helpotuksesta, sillä koti johon jäisi viisi riiviöpentua kasvamaan yhtä aikaa on aikamoinen painajainen. Onneksi on tulossa kesä ja lämmin sää. Minun mielestäni kun toitsupennun kasvatus esim. sisäsiisteysasioiden suhteen on kesällä paljon helpompaa kuin talven paukkupakkasilla kun pentua ei voi pitää ulkona kuin hetken. Kesää, aurinkoa ja pentutapaamisia odotellessa katselemme veljesten kanssa ulos ikkunasta. Pitäisi kai pikkuhiljaa alkaa totuttamaan poikia ulkoiluun, vaikka lunta ja kylmää on ihan liikaakin pienelle toitsu-lapselle.








24.2.2009
Huomenna nuo Tärpästikkelin veljekset täyttävät seitsemän viikkoa. Isoja poikia jo. Klopa on vieroittanut pojat itsestään melko tehokkaasti ja edessä on pian luopumisen hetki. Äsken ne olivat pieniä rottia ja nyt reippaita toitsukakaroita.

Terrieri on aina terrieri...

Veljekset vauhdissa!

Kukkuu!

Pöööööööö.....!!

Painitaan!

Selätys!

Varastetaanko mutsin vedet?

Tää on paljon parempaa kuin meidän oma vesi...
7.3.2009
Eilen ne sitten lähtivät... Uno ja Calvin. Omaan kotiin, omien ihmisten luo. Meillä on hiljaista. Pojat juoksivat ja painivat ja murisivat koko eilisen päivän. Kai ne tiesivät, että iltapäivällä tulee ero. Molemmilta pojilta on jo tullut viestiä, että hyvin menee. Kasvattaja täällä vain kaipaa riiviöitä, vaikka oikeasti olen onnellinen että pojat ovat syömässä jonkun toisen sukkia ja huonekaluja. Kasvatustyössä huippuhetki on pennun syntymä. Juuri tuollaiset hetket jäävät ikuisesti muistoihin. Siitä puhumme Jarnon kanssa vielä pitkään kun Uno päätti syntyä Haarajoen juna-asemalle. Mitä se nyt sinne syntyi, kun eläinlääkäri ja sektioaika oli varattuna... Vaikeinta on ehdottomasti pennuista luopuminen. Sen tietää, mutta samalla viettää pentujen kanssa niin paljon aikaa että niihin kiintyy vaikka yrittää kuinka kovasti olla kiintymättä. Tärkeää on myös se, että Uno ja Calvin saivat kasvaa sukulaistensa keskellä. Tarkoitan niiden oikeita koirasukulaisia. Sanotaan, että suku on pahin, mutta hienosti meidän koiramme suhtautuivat uusiin sukulaispoikiin. Uno ja Calvin ovat kuin Pekka ja Pätkä Puupää-elokuvista. Uno on iso ja lempeä, mutta varsinainen tahtokimppu. Sillä pitäisi olla aina päällä paita, jossa lukee "muttakunmähaluun!". Calvin oli selvästi kaksikon aivot. Aina pennun ideat eivät olleet kovinkaan luvallisia ja kuitenkin se sai houkuteltua Unon mukaan hölmöilemään. Kunnes kuului taas kasvattajan käsky: "Pojat pois töllöntöistä!" Jonka jälkeen Calvin tuli selvästi tiedustelemaan: "asiahan ei minulle kuulu, mutta mikä se on se töllöntyö...?" Calvin kun halusi aina testata, että voiko tuolinjalkaa nakertaa salaa, hiljaa ja vain vähäsen vai onko nakertaminen kiellettyjen asioiden listalla. Calvinista löytyy myös keikarin vikaa. Se tietää olevansa hyvännäköinen ja näyttelypöydällä kun harjoiteltiin, niin poika oikein keimaili. Nyt olen ihan varma, että Keppanan on oltava ainakin Calvinin isä, koska samaa vikaa löytyy tuosta meidän uroksesta. Keppanalle aina laulankin: "Auto tulipunainen, kalliit nahkaistuimet. Malli viimeinen, mut sinuun luota en. Tyttötoitsuset, onneks niihin kuulu mä en; hurmaat, naurat, viettelet, syyttää omistajat vihaiset: Olet toyboy, liukas toyboy, varma toyboy, mutta verkkoos tartu en. Olet toyboy, liukas toyboy, varma toyboy, mutta verkkoos tartu en." Unosta näki heti pentuna, että se on meidän Akan sukulaissielu. Koira, jolla on hyvin vahva oma tahto mutta johon voi aina luottaa. Nyt kun olen sairastanut Akka on maannut vieressäni sängyllä ja tarkistanut aina tasaisin väliajoin että varmasti hengitän. Tällaisen koiran omistaminen on ihanankamalaa. Meidänkin yhteiselämä oli aluksi melko kamalaa, kunnes ymmärsin että minun pitää antaa Akalle paljon "omaa tilaa", kun kunnioitin koiraa se alkoi kunnioittamaan minua ja sen jälkeen kaikki on ollut ihanaa. Akka on minun sukulaissieluni, meidän koiriemme laumanjohtaja. Minun työpaikkani seinällä on Maria Jotunin runo: "Lasta ei kasvateta siksi että hän olisi mahdollisimman mukava ja vaivaton meille, vaan siksi että hän voisi terveenä ja väkevänä täyttää tulevan paikkansa ja löytää itsensä." Tämä sopii minun mielestäni hyvin myös venäjäntoypennuille. Ne ovat kaikkea muuta kuin vaivattomia ja silti on ihmisiä, jotka valitsevat rodukseen tämän pienen venäläisen. Hyvää matkaa pienet Malenkaya-Mafiyalaiset!
3.4.2009
Piti odottaa että aprillipäivä meni ohi, mutta totta se on: poikien isä on Riemu - Talisman Ljubvi Fartovy Parnishka. Tämä tuli meille täytenä yllätyksenä, koska Riemu astui Klopan vain kerran ja Keppanan kanssa kertoja oli enemmän. Ainoa kummallinen kysymys liittyy pentujen väriin. Mistä kaukaa periytyivät black&tan geenit? Tästä taas opimme ettei koskaan pidä sanoa ei koskaan, vai mitä Calvin? Tämä oli vasta Riemun toinen pentue, joten ihan tyytyväisiä olemme siitä että näemme urokselta lisää jälkeläisnäyttöä. Riemun ensimmäisessä pentueessa syntyi juuri meidän Keppanamme - Malenkaya-Mafiya Cadillac. Nyt on sitten sukulaissuhteet selvitetty ja tiedämme kuka saa isänpäivälahjat. Elämä on tosiaankin pieniä ihmeitä täynnä.

Akka-täti lähettää veljenpojilleen rakkaita terveisiä!


Kennel Malenkaya-Mafiya
Jarno Vallo & Marinka Sivén-Vallo
Järvenpää, Finland
mm@russiantoy.net
P. +358 (0)40 575 1427