Mistä kaikki sai alkunsa?

Vuosisadan vaihde, 1800-1900-luku, oli tärkeää aikaa myös rodulle nimeltä venäjäntoy (Pусский той/Russian Toy). Venäjälle oli tuotu manchesterinterriereitä Saksasta ja Englannista. Valitettava tosiasia on, että rodun jalostushistoria on melko tuntematon, mutta manchesterinterriereitä apuna käyttäen venäläiset jalostivat pienen, black&tan (musta ruskein merkein) värisen, lyhytkarvaisen ja pystykorvaisen koiran. Älykäs, temperamentikas ja vartioimisviettinen rotu herätti ihmisten mielenkiinnon ja siitä tuli hyvin lyhyessä ajassa suosittu seurakoira. Rodun todellinen ”nousu” tapahtui, kun venäläinen aatelisto kiinnostui siitä. Pennut olivat lopulta niin kalliita ettei tavallisella kansalla ollut niihin varaa.

Venäjäntoy-rotu esiintyi ensimmäistä kertaa koiranäyttelyssä vuonna 1874. Koiria näyttelyyn oli ilmoittautunut kahdeksan. Vuoden 1905 vallankumous vaikutti venäläisten koirarotujen jalostus-ja kasvatustyöhön; venäjäntoy katosi kokonaan rotuna. Vain muutamat yksilöt selvisivät vaikeista ajoista. Kokeneet kasvattajat olivat kuitenkin edelleen kiinnostuneita rodusta ja sen jalostusta jatkettiin määrätietoisesti, vaikka maan rajat sulkeutuivat ja suppean jalostuspohjan takia vain osa koirista vastasi ulkomuodoltaan rotutyyppiä.

Rodun suosio on vaikuttanut huomattavasti myös koirien määrälliseen kasvuun. Toisaalta voidaan todeta, että pentuja syntyy kerralla noin 1-4, tätä suuremmat pentueet ovat melko harvinaisia. Rodun ”lama-aikoina” saattoi Venäjällä olla kaupunkeja, joista ei löytynyt ainuttakaan venäjäntoy-rotuista koiraa. Lyhytkarvaiset venäjäntoyt olivat kalliita ja vaikeita ostaa. E. F. Žarova ajatteli myös tätä seikkaa jalostaessaan pitkäkarvaisen rotumuunnoksen. Pitkäkarvaiset venäjäntoyt olivat hinnaltaan edullisia ja myös tavallisella kansalla oli niihin varaa. Näin varmistettiin rotumuunnoksen nopea määrällinen kasvu.

Kaksi eri karvanlaatua

Vuonna 1958 syntyi kahdesta lyhytkarvaisesta venäjäntoy-rotuisesta koirasta urospentu, jolla oli voimakkaat koristekarvat korvissa ja raajoissa. Yleensä tällaiset rotumääritelmästä poikkeavat pennut oli lopetettu tai myyty halvalla ilman rekisterikirjaa. Tämän uroksen osti kuitenkin moskovalainen venäjäntoy-kasvattaja E. F. Žarova. Vastoin aikaisempaa käytäntöä Žarova sai rekisteröityä pennun ja nimesi sen Tšikiksi. Pentua ostaessaan Žarova tuskin arvasi, että Tšikistä tulisi pitkäkarvaisen venäjäntoyn kantaisä; ensimmäinen rekisteröity rotunsa edustaja. Jalostustyön jälkeen Venäjällä oli kaksi samoista sukujuurista polveutuvaa rotumuunnosta; lyhytkarvainen ja pitkäkarvainen venäjäntoy. Rodun kotimaassa pitkäkarvainen rotumuunnos lisättiin rotumääritelmään vuonna 1966. Siitä lähtien on siis ollut virallisesti sekä lyhyt-että pitkäkarvaisia venäjäntoy-rotuisia koiria. Venäjäntoy-rotuyhdistys perustettiin Moskovaan vuonna 1996. Tämä oli rodun historian tärkeimpiä tapahtumia, sillä nyt rodun jalostus-ja kasvatustyö muuttui suunnitelmalliseksi ja valvotuksi.

Venäjäntoyt Suomessa

Ensimmäiset rekisteröidyt venäjäntoyt saapuivat Suomeen 1980-luvun puolivälissä. Rotu kuului ensin kääpiökoiriin, mutta siirrettiin myöhemmin terrieriryhmään. Koirat olivat pitkäkarvaisia ja Suomen Kennelliitto rekisteröi ne rotunimellä; pitkäkarvainen Moskovan kääpiöterrieri. Rodun nimihistoria on erittäin mielenkiintoinen. Aluksi rodun lyhytkarvaista versiota kutsuttiin Venäjällä nimellä Russian toy-terrier (Pусский той-терьер) ja pitkäkarvainen rotumuunnos sai nimekseen Moscow toy-terrier (Московский той-терьер) E. F. Žarovan kotikaupungin mukaan. Pikkuhiljaa rotunimeksi vakiintui rodun kotimaassa Russian toy-terrier, jolla tarkoitettiin molempia karvanlaatuja. Suomessa koirien rotunimi oli ensin pitkäkarvainen Moskovan kääpiöterrieri, mutta kun ensimmäiset lyhytkarvaiset rekisteröitiin maassamme vuonna 2000 päätti SKL vaihtaa nimen venäjäntoyterrieriksi. FCI-hyväksynnän myötä rotu siirtyi vuonna 2006 terrieriryhmästä takaisin ryhmään yhdeksän ja uudeksi rotunimeksi tuli Russian Toy (Pусский той), jonka suomennos oli ensin venäjänkääpiökoira. Venäjänkääpiökoira nimestä kuitenkin luovuttiin SKL:n hallituksen päätöksellä ja vuonna 2007 rotunimeksi tuli Suomessakin venäjäntoy.

Millainen on venäjäntoy-rotu?

Venäjäntoy hyväksyttiin FCI-roduksi helmikuussa 2006. Suomen Kennelliitto (SKL) tarkisti, vahvisti ja julkaisi uuden suomenkielisen rotumääritelmän syksyllä 2007. Venäjäntoy on eloisa ja tasapainoinen. Pienestä koostaan huolimatta se on vahvaluontoinen ja vilkas terrierimäinen koira, joka tarvitsee riittävästi liikuntaa ja aktivointia sekä hyvän peruskoulutuksen. Venäjäntoysta lähtee myös aina ääntä. Rodun alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaan (lyhytkarvainen) venäjäntoy oli omistajalleen uskollinen, kestävä, pieniruokainen ja vähän tilaa vaativa ”varashälytin”. Jalostustyö sai aikaan sen, että nykyään rotu on enemmän seurakoiramainen, mutta silti herkkähaukkuinen. Lyhyt-ja pitkäkarvaisen rotumuunnoksen luonteet eivät eroa toisistaan, vaan erot ovat yksilökohtaisia.

Venäjäntoylla on kuusi hyväksyttyä turkin väriä; black&tan, brown&tan, blue&tan, red, red with brown overlay ja red with black overlay (musta ruskein merkein, ruskea keltaisin merkein, sininen keltaisin merkein, punainen, punaruskea ja punamusta). Liian niukka tai runsas karvapeite on virhe. Korvien pitäisi olla pystyt. Puolipystyt korvatkin hyväksytään, mutta ne eivät ole toivottavat.


Kennel Malenkaya-Mafiya
Jarno Vallo & Marinka Sivén-Vallo
Järvenpää, Finland
mm@russiantoy.net
P. +358 (0)40 575 1427